Kuinka menestyä psykologian yo-kirjoituksissa

Tänä keväänä olen seurannut vierestä monien ylioppilaskirjoituksiin valmistautumista ja alkanut pohtia, kuinka oli mahdollista kirjoittaa psykologiasta parempi arvosana kuin uskalsin haaveillakaan. En kirjoita tätä juttua leveilläkseni arvosanallani, vaan ennemmin pohdiskellakseni ja mahdollisesti myös auttaakseni ja antaakseni vinkkejä muille, jotka ovat valinneet kirjoitettavakseen psykologian.

Pohjalta pääsee vain yhteen suuntaan

Aloitetaan pienellä pohjustuksella henk. koht. historiastani: jo ennen kuin olin koskaan avannutkaan psykologian kirjaa, tiesin, että tulisin pitämään aineesta. Hyvin pian siitä tosiaan muodostuikin lempiaineeni (englannin rinnalla). Menestyin hyvin kurssikokeissa, ja lueskelin kirjoja kurssien ulkopuolellakin pelkästä mielenkiinnosta.

Ensimmäinen kirjoituskerta koitti syksyllä -09. Suunnittelin aloittavani lukemisen jo kesällä, mutta niin se vain jäi. After all, koulukirja on aina koulukirja. Lukemisen aloittaminen viivästyi ja viivästyi, mutta lopulta aloin lukea. Luinkin sitten melko ahkerasti kirjoja läpi, ja muistin melko hyvin mitä ne pitivät sisällään. Jokin kuitenkin meni pieleen: kun sitten käänsin koepaperin ympäri ja luin sen läpi, ei minulla ollut hajuakaan, miten vastata yhteenkään kymmenestä kysymyksestä. Päätin siltä istumalta uusia kokeen keväällä, ja aikani kuluksi kirjoitin yhden esseen ja mutustelin eväitäni turhautuneena. Sain tuosta esseestä muistaakseni kaksi pistettä kuudesta, eli ”vastaus on niukka ja yksipuoleinen / vastauksessa on asiavirheitä / osa tehtävänannosta jää käsittelemättä”.  Arvosanani oli tuolloin huonoin mahdollinen, eli I--.

Seuraavana keväänä tosiaan ilmoittauduin uudelleen kirjoittamaan. Tällä kertaa luin todella ahkerasti, ja olin edellistä kertaa itsevarmempi ennen koetta. Ajattelin, että pärjäisin. Mitään kummoisia arvosanoja en odottanut, elättelin toivoa M:stä. Tällä kertaa koepaperi ei ollut enää täyttä hepreaa, mutta edelleenkin kysymykset tuntuivat todella kummallisilta. ”Mitä tähänkin oikein pitäisi muka vastata?” Tein parhaani, mutta saatuani työllä ja tuskalla väännettyä aikaiseksi neljä esseetä kuudesta pyydetystä olin niin poikki, etten enää kyennyt minkäänlaiseen ajatustyöhön. Yritin pakottaa itseäni suunnittelemaan viidettä esseetä, mutta mitään ei tullut ulos. Olin loppu. Istuin vielä jonkun aikaa salissa, kävin vessassa, söin eväitä, mutta ei. Oli pakko luovuttaa. Kävellessäni ulos olin väsynyt, vihainen mutta samalla helpottunut, koska olin päässyt pois piinaavien kysymysten ääreltä. Myöhemmin katsoin Ylen sivuilta lähetyksen, jossa käsiteltiin kirjoituksia ja spekuloitiin kysymyksiä. Edelleenkään en tuntunut ymmärtävän mitään, mistä juontaja ja hänen kanssaan keskustellut sensori puhuivat. Keväisistä esseistä sain yhteensä kahdeksan pistettä, mikä johti huonoimmilla mahdollisilla pisteillä arvosanaan A.

Päätös onnistua

Kevään kirjoitusten jälkeen olin raivoissani. Miten on mahdollista, että kaiken tämän vaivannäön jälkeen saan alhaisimman arvosanan? Miksi kysymykset oli laadittu kuin kompakysymyksiksi? Miksi sain niin vähän pisteitä? Mikä meni pieleen? Miksi tietoni eivät nyt kelvanneet, kun kurssikokeissa samalla kirjoitustekniikalla sain lähes täydet pisteet?

Aluksi syytin typerää koetta siitä, että se oli liian vaikea. Ei sellaisesta kukaan voisi saada hyvää arvosanaa. Paitsi ehkä joku super-hikipinko. Tyhmät sensorit. Tyhmät opettajat, kun eivät kertoneet mitään kokeesta etukäteen.

Jo samana keväänä aloin etsiä lisää tietoa kokeesta. Lueskelin foorumeita, eivätkä L:n kirjoittaneet ainakaan siellä vaikuttaneet miltään supernörteiltä. Oli siis oltava keino, jolla kokeessa on mahdollista onnistua. En onnistunut paljastamaan psykan salaisuutta, ennen kuin kävin kesäkuussa muutaman kurssin kesälukiota, jota on kiittäminen lopullisesta arvosanastani. Kesälukio nimittäin tarjosi psykologian abi-kurssin, jota omassa koulussani ei tietääkseni vieläkään ole. (Ensimmäinen reaalin kertaus –luentokin järjestettiin vasta viime syksynä, jolloin oli kolmas kirjoituskertani.)

Tuo abikurssi avasi silmäni: tajusin, että olin päntännyt ylioppilaskokeeseen nähden aivan vääriä asioita. Olin keskittynyt siihen, mikä oli mielenkiintoista. Lukemalla omista kiinnostuksenkohteistaan voi menestyä kurssikokeessa, jos on ollut tunneilla läsnä: jos on kuullut jostain asiasta parisen viikkoa sitten, luultavasti muistaa siitä edes jotain, jos sitä kysytään kokeessa. Jos taas viime kerrasta on vuosia, on muistaminen melko lailla mahdotonta. Kokeeseenlukutekniikkani ei kerta kaikkiaan ollut pätevä yo-kirjoituksia varten.

Mitä sitten vaadittiin menestymiseen?

Viimeisellä kirjoituskerralla käytin itse asiassa jopa vähemmän aikaa itse kirjojen lukemiseen kuin keväällä. Se, mikä erottaa viimeisen kerran kahdesta edellisestä, on, että tein kaiken mahdollisen selvittääkseni, mitä ja miten kokeisiin pitää vastata. Ostin kertauskirjan (joka oli muuten loistava: suosittelen lämpimästi Anneli Vilkko-Riihelän Psykologia -kertauskirjaa [WSOY]) ja luin paitsi kertausmateriaalia, myös aiempien yo-kokelaiden tekstejä suurella mielenkiinnolla. Analysoin hyviä ja huonoja vastauksia. Vielä päivänä ennen koetta luin läpi parhaita vastauksia, pitääkseni itseni sopivassa vireessä.

Havaitsin, että hyvä vastaus ei ollutkaan pelkän faktatietouden esittelyä. Se ei kuitenkaan ollut pelkkää ”musta tuntuu” –höpinääkään. Hyvä essee osoittaa, että kokelaalla on vahva tietämys aiheesta, mutta se on myös pohdiskelua ja soveltamista. Psykologia olikin filosofiaa!

Miten essee pitäisi kirjoittaa, jos ei niin kuin olin kuvitellut?

Otetaanpa esimerkiksi kysymys vuoden 2008 keväältä.

2. Arvioi psykologisen tiedon varassa väitettä ”seura tekee kaltaisekseen”.

Tästä olisi helppoa lähteä kirjoittamaan vaikkapa tähän tyyliin: ”Silloin, kun olin teini, tehtiin kaikki asiat aina samalla tavalla kuin kaveritkin. Tuntu vaan siltä, ettei muuten tullut hyväksytyksi”. Lässyn lää.

Hyvä tapa lähestyä aihetta sen sijaan on:

-       mitä kaikkia tutkimuksia muistan, jotka liittyvät aiheeseen edes jotenkin? (Vaikkapa Banduran filmiltäoppimiskoe ja Salmivallin koulukiusaaminen ryhmäilmiönä –tutkimukset)

-       mitä kaikkia termejä muistan aiheeseen liittyen? (Tähän esseeseen voisi ujuttaa vaikkapa sellaisia kuin affektio, attraktio, deindividuaatio, konformisuus)

Aloita teksti määrittelemällä tehtävänannossa esiintyvät käsitteet. Tässä määrittelyä kaipaavia termejä tosin ei ole. Mutta jos olisi ja jättäisit ne määrittelemättä, voisit heti sanoa pisteillesi hyvästit.

Sitten vain mietit, miten yhdistät kaikki nämä mielesi perukoilta kaivellut faktat loogisesti eteneväksi tekstiksi. Arvioi niitä. Muistamiesi tutkimusten ei edes tarvitse liittyä 100% aiheeseen, kunhan vain kirjoitat ylös huomanneesi sen itsekin.

”Tästä tutkimuksesta voidaan päätellä, että ainakin videolta katseltuna muiden ihmisten väkivaltainen käyttäytyminen sai myös videota katselleet lapset käyttäytymään aggressiivisemmin. [Filmiltäoppimiskoe ei liity aiheeseen 100%, mutta liitetäänpä se aiheeseen…] Miksi ei siis myös tosielämässä tapahtunut väkivalta? Isän ongelmatilanteiden ratkaiseminen väkivalloin siis tehnee pojastakin helpommin väkivaltaan taipuvaisen, jolloin väite seuran tekemisestä kaltaisekseen vaikuttaisi pitävän paikkansa.”

Muista pohdiskella itse väittämää tämän faktoista kasaamasi ”psykologisen tiedon varassa”, kuten tehtävänanto on ymmärtämistä hankaloittavasti muotoiltu.

Jos haluat käyttää monimutkaisempaa rakennetta, tässä muutama vaihtoehto:

• Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Käsittele siis tehtävänantoa kaikilta näiltä osa-alueilta.
• Aikajärjestyksessä eteneminen, esimerkiksi lapsen kehityksestä tai psykologiatieteen historiasta puhuttaessa
• Psykologian eri koulukuntien näkemykset aiheesta
• Jos olet todella pro, sisällytät kaikki nämä tekstiisi. ;) Se voisi tosin olla turhan aikaa vievää, mutta jos sinulla sattuu jäämään pari tuntia viimeistä jokeria varten, niin miksi ei.

Asiat, joihin keskittyä:

• Tutkimukset. Kuka teki, mitä teki, mitä tästä voi päätellä? Mihin kaikkeen tämä voisi liittyä? Mietiskele asiaa lukiessasi tutkimuksesta.
• Psykologian historia. Yllättävän tärkeää, vaikkakin melko tylsää.
• Psykologian tutkimusmenetelmät. Lähes joka kerta kokeessa on kysymys tai jopa kaksi, joissa näiden tuntemisesta on hyötyä.
• Termit

⇒ Unohda hömppä, kuten ”2000-luvun uudissanoja ovat esim. salarakas, mese, pissis, tuunata”. Et todellakaan tule tarvitsemaan tätä tietoa kokeessa! :D

Viimeisellä lukukerrallani vietin reilun kolmen viikon ajan muutaman tunnin päivittäin kirjastolla. Luin paitsi omia kurssikirjojani, myös täydensin tietouttani muista lukion psykologian kirjoista ja kertauskirjastani. Kaikkein eniten aikaa ja vaivaa laitoin edellisessä listassa mainitsemiini asioihin. Termejä suorastaan pänttäsin, luin niitä suoraan hakemistosta aakkosjärjestyksessä. Kertauskirjan selitykset ovat varsin kattavat, mutta jos en täysin ymmärtänyt jotain, etsin sen varsinaisesta tekstistä ja luin siitä lisää. Kun kokeeseen oli enää viikko aikaa, aloin tehdä muistiinpanoja ja käsitekarttoja kaikkein tärkeimmiksi kokemistani aiheista. Viimeisenä päivänä enää lueskelin pintapuolin läpi kaikkea, mikä sattui vaikuttamaan hyödylliseltä. Tuolloin luin myös kappaleen persoonallisuuden tutkimuksen historiasta, eli aiheesta, josta kirjoitin kuuden pisteen esseen.

Lukeminen sujui melko vaivatta. Viimeisellä viikolla tosin toivoin aloittaneeni viikkoa aiemmin. Asiat alkoivat tuntua sitä tärkeämmiltä, mitä enemmän luin, ja ajan käydessä vähiin oli pakko karsia ”vähemmän tärkeitä”.

Koetilanne

Koetilanteessa tärkeintä on keskittyminen. Ota mukaan ruokaa niin paljon, että se riittää, et halua olla nälkäinen. Et myöskään halua sotkea, joten ota jotain helposti syötävää. Venyttele hyvin ennen koetta, koska ei ole mukavaa, jos huomio herpaantuu takamuksen puutumisen takia. Älä stressaa, koska menet kokeeseen tekemään parhaasi, ja tulos on mikä on. Voit joka tapauksessa olla ylpeä itsestäsi, koska olet tehnyt parhaasi. Itse olin ylpeä myös toisen kirjoituskertani jälkeen, koska tiesin tsempanneeni itse koetilanteessa enemmän kuin missään muussa kokeessa koskaan. Vaikka se ei johtanut kummoiseenkaan arvosanaan, se oli minulle silti henkilökohtainen saavutus. Olin onnistunut puristamaan itseni kuiviin.

Esseitä on kuusi, aikaa kuusi tuntia; tunti per essee. Käytä aikasi hyvin. Minulla tuli kiire viimeisen tehtävän kanssa, jonka olisi vielä pitänyt olla muita kattavampi, sillä se oli jokeri.

Palauttaessani paperini 10 minuuttia ennen kokeen päättymistä tiesin onnistuneeni. Mutta että E:n tasolla, sitä en osannut odottaa. Vaivannäkö siis kannatti. :)